Suomi soi tuskaa ja voitonmarsseja. Hennalan kuolemanleirillä ammutaan myös naisia. Teloitusta odottavat kirjoittavat viestejä Kuolemankopin seiniin. Sama toistuu jokaisella kuolemanleirillä. Wilhelm Salminen kirjoittaa Suomenlinnassa viimeisen kirjeen vaimolleen. Pika-ajuri Jokinen kerää punaisten ruumiita joukkohautoihin. Suomi on hävinneille Danten ”Helvetti”. Kenraali Mannerheim ratsastaa Helsinkiin valkoisen armeijan ylipäällikkönä. Hetki on voittajille Taivas. Se oli Pyhä sota. Jumala siunasi voittajien aseet. Viimeiset vangit teloitetaan Hennalassa lokakuussa. Nainen löytää miehensä hiekkakuopasta Kokkolassa. Se merkitsi hänelle onnea. Anna Uskali palaa Raumalle, mutta hänen tuskansa ei pääty vielä. Riku Rouanne palaa Hennalan joukkohautojen luo v. 1922. AIKALAISÄÄNET: Toimi Sunell ja Kerttu Lampinen kertovat Hollolan kirkon tapahtumista Eino Mäkinen muistelee taivaltaan Hollolan kunnantuvalta Fellmanin pellon kautta Hennalan kuolemanleirille. Verna Warén kirjoittaa viimeiset rivit päiväkirjaansa päästyään ripille 30.8.1918. Hän saa rovastilta muistolauseen: ”Olkaa uskollisia kuolemaanne saakka, niin minä tahdon antaa teille elämän kruunun.” Päiväkirja ja Äänien kirja sulkeutuvat.

Saima raastetaan hiuksistaan ammuttavaksi. Jaalan lentävän komppanian päällikkö Sulo Nykänen miehineen sekä Viipurin tapahtumat edustavat saman väkivallan mustinta ydintä. Sotahuuto-lehdessä Pelastusarmeija vertaa voittoa juhlivia juoppoja sioiksi. Hämeenkosken kirkkoherra E.V. Salonen hämmästelee punaisten raakuutta ja ihastelee valkokaartin jumalisuutta. Jokioisilla teloitetun Oskari Selkälän poika Sulo tallentaa tuntojaan päiväkirjaansa. Anna Uskali näkee Herralassa, kun jääkärit tuovat resiinalla vankeja teloitettaviksi. Punaiset laskevat aseensa. Von Brandenstein tehtävä on suoritettu, mutta Hans Tröbst on huolissaan. Hän ei tiedä, miten saa vietyä ryöstämänsä sotasaaliin Saksaan. Vangeiksi jääneiden punaisten Via Dolorosa alkaa. Sotavankien kasvatusosaston päällikkö pitää heitä Jumalan lahjana Suomen kansalle. AIKALAISÄÄNET: Eino Mäkelä kertoo tiestään Hollolan Kunnantuvalle pikaoikeuden eteen.

Saksalaiset valtaavat Lahden. Punaisia aletaan sulloa väliaikaisvankiloihin. Osa punaisista syyllistyy perääntyessään mielettömään väkivaltaan; esimerkkeinä Mustialan maamiesopiston oppilaiden -sekä Kymiyhtiön henkilöstön murhat. Vihtori Hymander selviää kuin ihmeen kaupalla teloittajien luodeista. Punaisten länsijoukot ja näiden mukana vaeltavat siviilipakolaisten laumat vyöryvät saksalaisten yli Syrjäntakana. Anna Uskali jatkaa miehensä ja lastensa kanssa pakoaan, mutta matka päättyy Herralan pysäkille. Helka kirjoittaa Viipurista rakkaalle Antilleen herkän kirjeen. Sanitääri Lauri Hämäläinen kohtaa sodan hirvittävimmän näyn astuessaan täysosuman saaneeseen panssarijunaan Taavetissa. Verna Warén kertoo päiväkirjassaan saksalaisen sotilaan hautajaisista Orimattilassa. Ilmari Kianto kirjoittaa oodin huhtikuussa kuolleelle, 15-vuotiaalle Onni Kokolle, AIKALAISÄÄNET: Aarne Lehtinen muistelee Vesivehmaan Härkälän taistelua. Hän seurasi kaverinsa kanssa, kun punaisia teloittettiin ja haudattiin Vierumäelle. Eino Mäkelä kertoo hurjasta pakomatkastaan läpi palavan Huljalan kylän.

E.K. Louhikko tapaa Maiju Lassilan Työmies-lehden toimituksessa. Saksalaiset valtaavat Helsingin. Taistelujen veriset jäljet näkyvät Pitkälläsillalla, Kallion kaduilla sekä Turun kasarmilla. Von der Goltz järjestää pääkaupungissa saksalaisten voitonparaatin. Joensuun lähellä ratsujääkärit teloittavat ajankuluksi satakunta venäläistä sotilasta ja punakaartilaista. Von Brandensteinin johtamat saksalaiset katkaisevat Pietarin radan. Verna Warén kirjoittaa Orimattilan verisestä taistelusta. Hans Kalmin joukot valtaavat Vääksyn. Punaiset alkavat vetäytyä Länsi-Suomesta kohti itää. Raumalainen Anna Uskali aloittaa kertomuksensa omasta pakomatkastaan lastensa kanssa kohti Luvattua maata. AIKALAISÄÄNET: Hilkka Vikman kertoo kahdesta murhasta Putulan Järvenpään kylässä. Tapio Rantala muistelee tapahtumia Nastolassa ja Uudessakylässä.

Tässä hän on; vuoden 1918 merkittävin mediapersoona, Hans Kalmin neuvotteleva avustaja Tahko Pihkala! Vilppulan rintama romahtaa ja taistelut siirtyvät Tampereelle. Arvid Pakkala kirjoittaa Tampereelta viimeisen kirjeen vaimolleen. Luutnantti Johan Wickström näkee, kun venäläisvankeja arkebuseerataan ratapiha-alueella. Karjalassa punaiset lähtevät epätoivoiseen läpimurtoyritykseen saarretusta Raudusta. Kylmänojannotko täyttyy mustista, liikkumattomista mytyistä. Metallityöväenliiton sihteeri E.K. Louhikko vie liiton varat Moskovaan. Sanitääri Lauri Hämäläinen kertoo Olga Malmin kuolemasta Savitaipaleella. Viina virtaa rintaman molemmin puolin. Hans Kalm järjestää tanssiaiset Padasjoella. Saksalaiset nousevat maihin Suomessa. AIKALAISÄÄNET: Toimi Sunell kertoo erään punaisen naisvangin viimeisestä toiveesta Tampereella.

Johannes Jääskeläinen murhataan Pietarsaaressa punavankien mukana. Oliko syynä se, että hän oli suomenkielinen? Punaiset ottavat hallintaansa valloittamiensa alueiden sanomalehdet. Tampereella kutsutaan naisia punakaartiin. Hans Kalmin miehet tappavat Harmoisten sairastupaan vietyjä punaisia potilaita. Sanitääri Lauri Hämäläinen saapuu Savitaipaleella. Hän ryhtyy kertomaan toiminnastaan keskisellä rintamalla. Suojeluskuntalaiset muistelevat Lusin taistelun jälkeisiä teloituksia. Längelmäen kirkkoherran tytär kertoo punaisten raakuuksista pappilassa. Kenraali Mannerheim vaatii saksalaisia pikaisesti Suomeen. AIKALAISÄÄNET: Kaarlo Salmenkivi kertoo Mouhun – Mäntyharjun taisteluista.

Pohjanmaan körttisotilaat käyvät Pyhää Sotaa. Valemedia jauhaa huhuja. Totta kuitenkin on, että Ruotsi miehittää Ahvenanmaan ja että venäläiset mustapaidat lähtevät Tampereelta Vaasaa valloittamaan. Varkaudessa järjestetään Huruslammen arpajaiset. Kymenlaaksossa syntyy käsite ”Kouvolan murhapiiri”. Mannerheim pitää kuuluisan ”Miekkavala”-puheensa sekä antaa ”Ammutaan paikalle”-ohjeensa. Ruusa Siven ammutaan Jämsässä, koska hän oli mädätyksen turmelema, mielenvikainen kverulantti, Verna Varén kirjoittaa päiväkirjaansa Orimattilan punaisesta terrorista. Samaan aikaan murhataan myös Nastolassa lukuisia siviilejä. Jääkärit palaavat Suomeen. Hans Kalm aloittaa toimintansa Kuhmalahdessa. Lahdessa vietetään punaisten sankarihautajaisia.

Orimattilan kunnanlääkärin 15-vuotias tytär Verna Warén kirjoittaa 5. tammikuuta 1918 päiväkirjaansa, että nyt Suomi on itsenäinen. Karjala nousee. Vallankumous julistetaan alkaneeksi. Ristiriitoja Vaasassa. Mannerheim lanseeraa verbin ”arkebuseerata”. Suojeluskunta testaa sitä Leonard Knuutilaan. Trotski lanseeraa puolestaan käsitteen ”punainen terrori.” Punakaartit toteuttavat sitä Nummelassa sekä Suinulassa. Käkisalmen nuori valiokaarti vannoo uskollisuutta vallankumoukselle. Pelastusarmeija ryhtyy lieventämään hengellistä ja aineellista hätää rintamalinjojen molemmin puolin. Sortavalassa siunataan vapaustaistelun uhri Einar Nissinen. AIKALAISÄÄNET: Tyyne Arponen muistaa, milloin hän ensikerran kuuli, että Suomi on itsenäinen. Kaarlo Salmenkivi kertoo linnoitustöistä ja värväreistä Mäntyharjulla.

Lauri Mankki palaa 50-vuoden jälkeen Hennalan kuolemanleirille. Ylevä suomalaisuusaate ei riittänyt, vaan Hakaniemen kahakan ja Laukon torpparilakon kaltaiset tapahtumat kertoivat, että maassamme eivät kaikki voineet hyvin. II-Maailmansota teki lopullisesti Suomesta vain kaoottisen nappulan suurvaltojen pelilaudalle. Tässä osassa torpparit, jääkärit, venäläisten matruusien kapinan kokeneet sivulliset sekä elintarvikepulasta kärsivä kansa pukevat 1900-luvun ilmapiirin ääniksi. AIKALAISÄÄNET: Raimo Laaksonen, Kaarlo Salmenkivi, Toimi Sunell, Tyyne Arponen sekä Eino Mäkisen tuovat Äänien kirjaan omat tarinansa ja muistonsa noista tapahtumista.